Istun puiston penkillä, ikävöin syksyä Vaikka keskiyö on jo, laske ei aurinko Kesäyö on valoisa, minä syksyn lapsia Kirkautta kaipaa en, muuta tarvitsen
Mietin hetken aikaa moni tässä elämässä päivän poika on Minä, tuttu varjojen nousen, jatkan matkaa Kuljen täällä pallon päällä kierrän korttelin, kotiin kävelen
Mietin hetken aikaa moni tässä elämässä päivän poika on Minä, tuttu varjojen nousen, jatkan matkaa Kuljen täällä pallon päällä kierrän korttelin, kotiin kävelen
Aurinko on valtava nuotio taivaalla, ja sen polte usein on mulle niin arvoton Mutta pieni kynttilä, sydän täynnä lämpöä Pimeässä loisten, huoneen valaisee Pimeässä loistaen, huoneen valaisee